Taiteen äärellä ja jetlagin armoilla

Laskeuduttuani Losiin ja päästyäni lentokentän tullitarkastuksen läpi istuin lopulta bussissa kohti keskustaa. Aurinko oli laskemassa, kun yhtäkkiä etuoikealla alkoi nousta eteeni Losin pilvenpiirtäjät. Mielessäni kävi Ihmemaa ozin kuuluisa repla, jota homot tykkäävät lainata, kun jotain suurta on käsillä: "We are not in Kansas anymore."
Toiselle puolelle maapalloa matkustaessa jet lag on armoton. Olen nyt reippaan vuorokauden kävellyt zombina ympäri. Tähän tunnelmaan sopi hyvin, että kävin säätiön johtajan kanssa ajelulla tutustumassa mm. LaBianca-taloon, joka aiemmin oli kuuluisan Charles Mansonin murhaaman perheen koti.
Koska aikaero on 10 tuntia eli melkein puoli vuorokautta, niin olen yrittänyt pitää itseäni hereillä juomalla kahvia. Loputtomasti kahvia. Eräässä 7-elevenissä kävin pumppaamassa itselleni jättimukillisen supersokerista jääkahvia. Samalla vieressäni nuori mies lorotti itselleen sellaista valtavaa ehkä 1,5 litran mukia fantaa. Nyt ollaan ison äärellä.
Illalla paistoin meille kanaa ja kesäkurpitsaa. Eräs talon asukeista sanoi ruokaa katsoessaan: "That looks wholesome!" johon vastasin AbFabin Edinan sanoin: "Health health health darling."
Huoneeni on ihana! Kaksi seinää on ikkunaa. Ikkunoistani näkyy jopa tuo kuuluisa Hollywood-kyltti. Että äärellä ollaan.
Minulle sanottiin, että voisin valita säätiön kokoelmista mitä teoksia haluan huoneeseeni. Otin tähän liitteeksi  kuvia tällä hetkellä huoneessani olevista teoksista. Jotenkin vaikea keksiä, että mitä tässä vaihtaisi. Otan nyt kahvikuppini ja menen käytävän toisella puolella olevaan kirjastoon katselemaan, että mitä kaikkea olisi tarjolla.















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kylillä kuultua

Eniten vituttaa fetissikuvaston vanilja-appropriaatio

Ensimmäisen viikon kuulumisia