Kylillä kuultua

Tässä kaupungissa tapaa niin käsittämättömiä tyyppejä ja kuulee niin uskomattomia tarinoita, että huh. Tässä kokoelma muutamista parhaista.

Olen tutustunut ihanaan ihmiseen, jonka edesmennyt partneri kehitti Tyttökullat. Hän kertoi, että Tyttökultien alkuperäisessä versiossa päähahmot olivat drag queenejä, mutta kun iso tv-yhtiö osti käsikirjoituksen, muutettiin hahmot  eläkeläisnaisiksi. Käsikirjottajat kiersivät koko tuotannon ajan LA:n homobaareja ja kirjoittivat ylös kuulemiaan vitsejä. Eli käytännössä kaikki Tyttökultien vitsit on kännisiltä homoilta ja drageilta lainattuja. Nyt kun ajattelee, niin tämä on täydellisen järkevää. Pitäisi masinoida koko sarjan uusintakuvaukset, joissa hahmot muutettaisiin takaisin drag queeneiksi.

Juuri eräs päivä juttelin ystäväni kanssa, jonka hyvä ystävä oli Jim Morrisonin ystävä ajalta ennen kuin Doorsista tuli kuuluisa. Hän kertoi, että Jim oli todellisuudessa introvertti ja hiljaisuuteen vetäytyvä runoilija, mutta hän ei koskaan eläissään saanut tunnustusta runoilijana ja lopulta sortui julkisuuden kiroihin.

Äsken juodessani kuistilla DrPepperiä juttelimme Blondiesta ja Annie Lennoxista ja mitä he sanoivat käydessään Tom Housessa. Annie Lennox tapahtuma on niin härski, että siveellisyyssyistä jätän sen kirjoittamatta, mutta kerron sen mielelläni kahden kesken tavatessamme. Debbie Harry taas kävi juuri edellisen kiertueensa yhteydessä Tom Housessa ja istui konsertin alkuun asti täällä terassilla, kunnes kuljettaja tuli patistelemaan häntä, että lämppäri on jo aloittanut.

Eräs tyyppi, joka oli ollut puvustamassa Doorsista tehtyä leffaa kertoi yksityiskohtaisesti sukista koottujen tekopenisten asettelusta Doors-leffan puvustuksen lahkeisiin. Sama henkilö oli asunut Mae Westin naapurina. Mae oli ollut loppuun saakka diiva ja osannut pitää naapurustoaan pelon ja ihailun vallassa. Selkeästi mykkäelokuvan kultakauden tähdet ovat tässä kaupungissa olleet ainakin 60-luvulta lähtien aivan omassa asemassaan. Ne muutamat, jotka vielä ovat hengissä - heitä palvotaan jumalina.

Joku aika sitten olin happy hour -kierroksella homobaareissa uuden ystäväni kanssa, joka on mm. käsikirjoittanut ja ohjannut yhdessä Bruce LaBrucen kanssa leffan. Kierroksella törmäsimme paikallisessa nahkahomobaarissa olympiamitalisti Gus Kenworthyyn. Mukava tyyppi, joskin joi jotain alkoholittoman näköistä drinkkiä, eli epäilyttävä.

Olen vahingossa tutustunut ihan järjettömän varakkaisiin ihmisiin. Yksi Meryl Streepin leffojakin tuottanut tyyppi oli todella mukava. Hän asui ihanalla alueella, jossa on 1800-luvun valtavia puuhuviloita. Yhdessä niistä on kuvattu Siskoni on noita -sarjaa. Ajatella. Se rakennus ei siis olekaan oikeasti San Franciscossa. Keskustelin kyseisen tuottajan kanssa pitkään puutarhanhoidosta. Hän kertoi, että oli joutunut kaatamaan pihaltaan sitruunapuun, koska ei ollut keksinyt käyttöä niin valtavalle määrälle sitruunoita, ja jos sitruunat jättää poimimatta, niin rotat tulevat syömään ne. Hänellä oli myös ihanat valtavankokoiset rakuunapensaat, joita kadehdin.

Viimeksi heräsin erään kirjanpitäjän luota. Jeskamandeera, minkä kokoinen talo! Hetken jo ajattelin, että oliko ”kirjanpitäjyys” peitenimi mafiapomoudelle, mutta sitten muistin, että niinhän se oli Beverly Hills 90210:n Brandonin ja Brendankin isä kirjanpitäjä ja niin vaan hekin asuivat Beverly Hillsissä. Eli tällä perusteella hyväksyin, että huippurikkaitten kaupungissa voi kirjanpitäjälläkin olla asunto, jossa on enemmän huoneita ja isompi puutarha kuin mitä yhdellä kyläilyllä jaksaa läpi koluta.

Minua pyydettiin uudestaan hänen luoksensa kylään, mutta vasta 16.4., koska täällä USA:ssa veroilmoituksen jättöpäivä on 15.4. Hän sanoi, että sitä ennen hänen on vain tehtävä töitä. Sen verran epäilytti tuo miljonäärikirjanpitäjyys, että heti Tom-talolle tultuani googlasin asian, ja kyllä, tässä maassa pitää veroilmoitus jättää huhtikuun puolivälissä. Silti vähän epäilyttää, että jos en menekään käymään hänen luonaan, niin heräänkö hevosen pään kanssa sängystä.

Mistä tuli muuten mieleeni, että juuri kuulin, että Kummisetä-leffan kuvauksissa oli ekstroina paljon Hollywoodin mafiaperheiden jäseniä, koska käsikirjoitus ja koko produktio oli hyväksytetty perheillä, joiden elämästä leffa tavallaan kertoo.

Nyt menen ottamaan uuden lasillisen DrPepperiä ja poltan yhden tupakan ja sitten vielä vähän kirjoitan romaania. Kirjoittaminen etenee hitaasti kuin tervan juonti, mutta täällä on nyt kyllä niin paljon kaikkea muutakin, että ei se haittaa.