Antti of Vallila

Olin viikonloppuna pitämässä seksihaikutyöpajaa LAZAABBissa eli Los Angelesin zine- ja taidekirjabazaarissa. Tapahtumassa tapasin useita kiinnostavia taiteilijoita ja erilaisia suunnittelijoita. Tapahtuman avajaisbileiden päätteeksi heräsin eräästä merenrannan huvilasta yli 20 km päästä keskustasta. Jatkot ja jatkojen jatkot olivat siis ikimuistoiset. Niistä sitten joskus myöhemmin muistelmissani. Oli ihanaa herätä merituuleen. Mies, jonka luokse olin päätynyt, keitti kahvit. Kävimme lellumassa kattoterassilla olevassa jacuzzissa ja hän kertoi keräilevänsä autoja. Hän näytti kuvia kokoelmiinsa kuuluvista Rolls Royseista ja sen sellaisista. Niin se on, että toiset meistä elävät viisikerroksisessa omakotitalossa meren rannalla ja keräävät miljoonien dollarien arvoisia autoja, ja toisilla meistä on kaupungin vuokra-asunto Vallilassa ja intohimona kirjoittaminen. Silti voimme aina kohdata jacuzzissa. Juotuani kahvit lähdin loputtomalle neljä tuntia kestävälle matkalle kohti kotia. Tämä...

Onpa ollut mielenkiintoinen ensimmäinen viikko! Arvoin pari päivää, että vuokraisinko auton vai ostaisinko polkupyörän. Lopulta asia ratkesi sillä, että säätiön puheenjohtaja Durk lupautui ostamaan minulta polkupyörän sen jälkeen, kun en enää käytä sitä. Kävin siis ostamassa käytetyn polkupyörän ja kirkkaanpunaisen kypärän, ja pyöräilin samoin tein down townille, hommasin itselleni punttiskortin, juomapullon ja ison säkillisen maitoon kastetun orion makuista proteiinijuomajauhetta. Punttikseni on iso ja täynnä lihastenkasvatushormooneja käyttäviä lihaskimppuja. Saman punttisketjun Hollywoodin toimipisteessä on ihana kokopitkä uima-allas ja hampaansa ylivalkoisiksi valkaisseita botoxhirviöitä. Kävin pari päivää sitten erään paikallisen kanssa keskustelun siitä, miten vaikeaa on enää tajuta ihmisten ikiä. Hänen oma äitinsä on tehnyt itselleen kaksi face-liftiä ja on noin 80. Äiti on höppänöitynyt, mutta kun hän kasvoiltaan näyttää nuorekkaalta alle viisikymppiseltä, niin on kauhe...

Laskeuduttuani Losiin ja päästyäni lentokentän tullitarkastuksen läpi istuin lopulta bussissa kohti keskustaa. Aurinko oli laskemassa, kun yhtäkkiä etuoikealla alkoi nousta eteeni Losin pilvenpiirtäjät. Mielessäni kävi Ihmemaa ozin kuuluisa repla, jota homot tykkäävät lainata, kun jotain suurta on käsillä: "We are not in Kansas anymore." Toiselle puolelle maapalloa matkustaessa jet lag on armoton. Olen nyt reippaan vuorokauden kävellyt zombina ympäri. Tähän tunnelmaan sopi hyvin, että kävin säätiön johtajan kanssa ajelulla tutustumassa mm. LaBianca-taloon, joka aiemmin oli kuuluisan Charles Mansonin murhaaman perheen koti. Koska aikaero on 10 tuntia eli melkein puoli vuorokautta, niin olen yrittänyt pitää itseäni hereillä juomalla kahvia. Loputtomasti kahvia. Eräässä 7-elevenissä kävin pumppaamassa itselleni jättimukillisen supersokerista jääkahvia. Samalla vieressäni nuori mies lorotti itselleen sellaista valtavaa ehkä 1,5 litran mukia fantaa. Nyt ollaan ison äärellä. Il...

Kaikki alkoi siitä, kun epähuomiossa olin buukannut kesän ja syksyn 2017 täyteen matkoja. Omaksi puolustuksekseni on sanottava, että vain yksi niistä oli lomamatka. Kävin Istanbulissa makaamassa 40-vuotissynttäreitäni hienostohotellin poreammeessa. Kirjoitin viisi päivää listoja siitä mitä olen elämässäni tehnyt ja mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. Noustuani istanbulilaisen hotellihuoneen poreammeesta lensin Venetsiaan katsomaan biennaalia, kävin sillä matkalla myös elämäni ensimmäisen kerran Roomassa. Köpenhaminaan lensin osallistuakseni kansainväliseen museokonferenssiin, joka pidettiin kylläkin Ruotsin puolella Helsingborgissa, mutta halusimme kollegani kanssa käydä Louisianassa. Se on yksi ihanimmista museoista maailmassa. Sitä reissua ennen olin pari viikkoa residenssissä Pietarissa kirjoittamassa kirjaani, ja syksyllä uudelleen Pietarin hlbtiq-leffafestareilla puhumassa Tom of Finland elokuvan yhteydessä suomalaisesta nahkahomoudesta. Amsterdamissa kävin eurooppalaisten hom...