Ensimmäisen viikon kuulumisia

Onpa ollut mielenkiintoinen ensimmäinen viikko!

Arvoin pari päivää, että vuokraisinko auton vai ostaisinko polkupyörän. Lopulta asia ratkesi sillä, että säätiön puheenjohtaja Durk lupautui ostamaan minulta polkupyörän sen jälkeen, kun en enää käytä sitä. Kävin siis ostamassa käytetyn polkupyörän ja kirkkaanpunaisen kypärän, ja pyöräilin samoin tein down townille, hommasin itselleni punttiskortin, juomapullon ja ison säkillisen maitoon kastetun orion makuista proteiinijuomajauhetta.

Punttikseni on iso ja täynnä lihastenkasvatushormooneja käyttäviä lihaskimppuja. Saman punttisketjun Hollywoodin toimipisteessä on ihana kokopitkä uima-allas ja hampaansa ylivalkoisiksi valkaisseita botoxhirviöitä.

Kävin pari päivää sitten erään paikallisen kanssa keskustelun siitä, miten vaikeaa on enää tajuta ihmisten ikiä. Hänen oma äitinsä on tehnyt itselleen kaksi face-liftiä ja on noin 80. Äiti on höppänöitynyt, mutta kun hän kasvoiltaan näyttää nuorekkaalta alle viisikymppiseltä, niin on kauhean vaikea kuulemma ymmärtää, että hän oikeasti on vanhus. ”Kyllä niillä rypyillä jokin tarkoitus on, että ymmärtää, että ihminen on vanha ja hänestä pitää huolehtia. Nyt ihmiset aina vain ihmettelevät, että mikä tuolla kirkaskasvoisella alle viisikymppisellä oikein on”, summasi keskustelukaverini äitinsä tilannetta. Hollywood-ongelmien ytimessä siis ollaan.

Eilen illallispöydässä kävimme parin näyttelykuraattorin, yhden napatanssijan ja muun sekalaisen seurakunnan kesken mielenkiintoista keskustelua fetissikuvaston tulkinnoista. Keskustelun ytimenä oli se, kuinka vinoon vaniljaseksuaalit ymmärtävät ja tulkitsevat Tom of Finlandin teoksia. Seksuaalisuus, jossa valta ja alistuminen ovat keskeinen osa nautintoa, ei taivu perinteisen toxic masculinity -käsitteen alle. Nauratin seuruetta omalla kertomuksellani, kun olin erään suomalaisen taidehistorioitsijan kanssa samassa keskustelutilaisuudessa puhumassa. Kerroin keskustelutilaisuudessa, että Tomin teoksissa on paljon huumoria, samoin kuin fetissiseksissä yleensäkin. Tiukkapipoinen ja ilmeisen vaniljaseksuaalinen sekä fetissiseksikokematon taidehistorioitsija väitti kiven kovaan vastaan: "seksissä ei voi koskaan olla huumoria." Tarinani jälkeen analysoimme loppuillallisen tavan vaakamamboajien kuivakan naurutonta seksielämää ja onnittelimme toisiamme siitä, että emme kuuluneet heihin.

Eilen olin jo menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä innostuimmekin lähtemään erään näyttelyn avajaisiin. Avajaiset olivat jo lopuillaan, mutta otimme yhdet drinkit, poltimme tupakkaa galleristin työhuoneessa ja päätimme lähteä vielä uudelle myöhäisillalliselle. Illallisella keskustelimme gallerialla viikon päästä tapahtuvasta zine festivaalista. Zinet ovat pienipainoksisia lehtiä, jotka usein ovat taiteellisesti korkealla tasolla, mutta budjetiltaan olemattomia. Superkiinnostava skene siis kyseessä. Tom of Finland foundationilla tulee olemaan oma pöytä festivaaleilla. Muutaman cocktailin nousuhumalassa kehitin seksi-haiku-työpajan. Ihmiset tulisivat foundationin pöydän ääreen ja kirjottaisivat pienen haikun viimeisimmästä seksikokemuksestaan. Lopuksi lapuille kirjoitetuista haikuista koottaisiin zine. Aamulla heräsin pieneen krapulaan ja tietoisuuteen siitä, että vastaan nyt osasta zine-festativaalin ohjelmaa yhdessä erään mahtavan lattarityypin kanssa, joka aiemmin pyöritti omaa galleriaa Losissa.

Nyt Tom-talolla on alkamassa alastonmallin piirroskurssi. Alakerrassa soi Janet Jackson ja kuuluu iloista puheensorinaa. Jos olisin oma suomalainen itseni, vetäisin oven kiinni ja piiloutuisin sängyn taakse. Nyt sen sijaan jo kiirehdin pesemään hampaitani valkaisevalla hammastahnalla ja tervehtimään kaikkia ihania uusia ihmisiä. Enkulturalisaatioprosessi on käynnistynyt.